maanantai 30. kesäkuuta 2008

Nettipervoilua

Hiljaisia työpäiviä voi toki piristää monella tavalla, mutta välillä voi yrittää purkaa omia seksuaalisia patoutumiaan houkuttelemalla naisia toteuttamaan omia fantasioitaan.

En muista miehistä tiedä, mutta itse työpöydän ääressä istuessani usein haaveilen pikaisesta bloukkarista. Chäteistä olen muutamia kertoja löytänyt jopa samalle päivälle toiveilleni toteuttajan. Yksi viimeisimmistä (91.) oli noin kolmekymppinen lastentarhanopettaja. Koukkasin hänet suoraan tarhan edestä kyytiin lounasaikaan. Lähistöltä löytyi rauhaisa pysäköintipaikka jonka laidalla uskaltauduin kallistamaan istuimen lähes vaakaan. Nainen hieroi hellästi elimeni täyteen pituuteen, upottaen sen pian syvälle suuhunsa. Pitkänpuoleisen ja leikittelevän operaation kruunasi laukeaminen suuhun nielaisun kera.

Välillä osa fantasiaa on maksun suorittaminen. Ehkä kyseessä on jonkinlainen alistamisfetissi.. Jos jo se, että täysin vieras nainen nousee autoon ja alta 5 minuutin imeskelee kaluaisi innokkaan oloisesti ei kiihota riittävästi, voi kiinnostavuutta lisätä jonkin symboolisen summan lahjoittaminen. Esimerkiksi 20 euroa, kuten tässä lastentarhanopettajan tapauksessa.

Rahan kanssa pitää olla kyllä varovainen. Joitakin loukkaa syvästi pienenkin rahan tarjoaminen ("en tee mitään rahasta, en ikinä!") kun taas toisille se toimii sopivana kannustimena ("keksi hyvä syy miksi imisin sun kullia"). On tärkeää tutustua naisen ajatusmaailmaan etukäteen. Itse pyrin olemaan tarjaomatta asioita joista kohde kieltäytyisi. Joskus toki pieni kieroileva yllyttäminen ("et muuten kehtaisi") saattaa toimia, onhan vastaus "no en kyllä ihan heti" paljon parempi kuin "painu vittuun" reaktiona suoraan kysymykseen.

Ja onhan noita fantasioita muitakin, kaksi naista kerralla, vaikkapa.

Hyvät ja huonot kokemukset

Lähes kuukauden panemattomuuden aikana on väistämättäkin mielessä pyörineet vanhat muistot. Mitä mistäkin on saatu ja miten. Mistä on tykätty ja mistä ei. Uskaltanen yleistäen todeta, että mitä helpommalla pimpero irtoaa, sitä vähemmän se lopuksi kiinnostaa. Työvoitto on työvoitto, mutta toki helppokin voitto voi tulla elegantisti.

Useimmista naisista on kiire päästä eroon ensimmäisen orgasmin jälkeen. Kerkesin jo päättää haluavani keskittyä nyt uusiosinkkuusajalla niihin, joiden kanssa olisi hauskaa vielä senkin jälkeen. Tästä toivottavasti kehittyy kantava ajatus, oljenkorsi, muttei dogmainen käyttäytymissääntö. Vaihteluhan tunnetusti virkistää.

Hyvätkään kokemukset eivät ole kestäneet ikuisesti. On osattava elää hetkessä. Nautittava huumasta. Se ei kuitenkaan kestä kauaa. Miksi joidenkin naisten kanssa neljä orgasmia yön aikana ei ole temppu eikä mikään, kiiman jatkuessa vielä aamullakin? Yhdistäviä tekijöitä sympaattisen ulkonäön lisäksi ei oikeen tunnu olevan. On ollut nuoria ja vanhoja, pitkiä ja lyhyitä, kokeneita ja kokemattomia, kilttejä ja tuhmia. Välillä kiinnostusta on jatkunut seuraavillekin tapaamisille.

Vaikka usein peräänkuulutetaan tuloksen tärkeyttä, pelkkä lopputulos ei ratkaise tätä peliä. Orgasmi ei ole vain orgasmi. Kiimainen esileikki ilman finaalia on lähes aina kiinnostavampi kuin masturbointi epäinnostavan naisen vakoa hyödyntäen.

Nyt keskusteluja olen käynyt pääsääntöisesti kolmen naisen kanssa. Ensimmäinen ja helpoiten toteutettavissa olevan tuntuinen mahdollinen tuleva partneri on 25-vuotias sairaanhoitaja. Vajaa vuosi sitten eronnut, jolla viimeisen 4 vuoden saldona on yksi ainut sänkypartneri. Suhteen loppuajat olivat seksivapaat, joten tätä nykyhetkeä ajatellen lähes neitsyt nainen. Olemme hieman valoittaneet yhdessä fantasioitamme ja tuntui että moniakin asioita voisi nauttia yhdessä. Ongelmana on vain että nainen kokee olevansa liian pyöreä nykykuosissaan ja kokee itsensä sen takia epävarmaksi. Pidän itse hoikemmista naisista, mutta hän vaikuttaa paitsi käytökseltään miellettyvältä myös haluiltaan mielenkiintoiselta ja pidänkin todennäköisenä että nr 101 on tässä. Pelkään kyllä hieman että liiallinen pyöreys saattaa johtaa orgasminjälkeiseen inhoreaktioon, mutta toivon hartaasti hyvien puolien painavan vaakakupissa enemmän.

Intro

Oma sataseni sai täyteen ennen kuin kuulin Teposta ja hänen blogistaan ensimmäistä kertaa. Merkkipaalu ja toistaiseksi viimeisin logimerkintä sai todellisuudeksi työmatkalla tämän kuun alussa. Teposta luin ensimmäistä kertaa Hesarista nettisivuilta muutama päivä myöhemmin paluumatkalla. Teppo viihdytti kirjoituksillaan ja antoi inspiraatiota tähänkin.

En ole tutkinut kuinka monta kopioijaa Tepolla on, mutta varmasti nettiavaruudesta löytyy useita pokauspäiväkirjoja, ajalta ennen ja jälkeen Teppoa. Itse en ole koskaan aiemmin blogeillut, seurannutkin vain paria nörttiaiheista. En halua kirjoittaa kirjaa koluamistani pimperoista enkä lyödä vetoa tulevista pokaamisista. Mutta uskon kirjoittamisen terapeuttiseen voimaan.

Oma lähes viisivuotinen suhteeni päättyi viime kuussa. En kyennyt olemaan aina uskollinen, lankesin välillä kiusauksiin, välillä suorastaan langetin itseni niiden armoille. En tiedä mikä on syy ja mikä seuraus, mutta olin jo pidemmän aikaa uskotellut itselleni haluavani olla jälleen vapaa. Ehkä osittain kaipuuta muistojen kultaamille poikamiesajoille tai orastavaa kolmenkympin kriisiä. En ollut, enkä ole vielä valmis isäksi.

Arvelin että olen vasta puolitiellä kunnolliseksi perheenpääksi. Vasta tutustumismatkani keskipisteessä naisten ihmeellisessä maailmassa. Päättelin että tarvitsen vielä samanlaisen annoksen naisten aivotuksia, valituksia, kehuja, haukkuja, pokauksia, tekstiviestejä, tissejä, patukointia ja kaikkea sitä muuta mitä neitien ja naisten kanssa tulee koettua. Joudun vielä selvittämään mitä todella haluan, mikä sopii ja mikä ei.

Koen että vielä muutama vuosi on aikaa etsiä vastauksia. Nauttia elämästä ja oppia uusia asioita. Ainakin symbolisesti toiset 100 naista tuntuvat kiihottavan hyvältä ajatukselta.