maanantai 19. tammikuuta 2009

Virolainen teiniunelma

Vaihteeksi vanhojen jorinoiden tai tulevaisuuden haaveiden sijasta jotakin tuoretta. Kuten aiemmin hieman jo vihjasinkin, tapasin vuoden alkupäivinä aivan loistavan 19-vuotiaan neitosen (104.), jota en malta olla pitämättä unelmieni tosielämäversiona.

Aloittakaamme luonteesta: kiltti, avoin, luotettava, ystävällinen ja puhelias - kaikki mitä ihanimpia ominaisuuksia. Tulemiset ja menemiset tapahtuvat oikealla ajallaan, negatiivisia yllätyksiä ei järjestetä ja tekstiviestejä ei säästellä silloin kun välimatkaa on enemmän. Unohtaa ei naisten tapauksessa sovi koskaan ulkonäköäkään, joka jättää tässä tapauksessa hyvin vähän toivomisen varaa: 178 senttiä pituutta ja painoa 59 kiloa, ylimääräistä rasvakerrosta ei ole liiemmin kerääntynyt, pehmeää kudosta on kuitenkin riittänyt C-kupin verran rintoihin, jotka muodoltaankin hipovat täydellisyyttä. Sopivan leveät lantiot jättävät kapeiden reisien väliin mitä parhaimman asennusraon, josta on suorastaan häkellyttävän vaikeaa pysyä erossa.

Ja jos johonkin naiseen sopii hyvin aiemmista kommenteista tuttu termi "seksuaalinen suorituskyky" niin nyt sitä kehtaa käyttää mitä hienoimpien saatesanojen kanssa. Kaksi ensimmäistä yötämme olivat suoraan märimmistä päiväunistani, himokkaiden kielten kiimaista tanssia, nautinnon nesteiden vapaata virtaa, hellyyden ja läheisyyden kyllästämä hetkemme maailmanhistoriassa. En tunne tarpeeksi hienoja sanoja laittaakseni tunteitani kirjalliseen muotoon, paras yritykseni olisi vain haalea häivähdys todellisuuteen verrattuna.

Ja mistä tämäkin virolainen löytyi? Netistäpä hyvinkin. Ulkomaalaisten sivujen ja chättien koluaminen on ollut aina antoisaa puuhaa ja naapureiden kielten osaaminen edes yliopiston alkeiskurssien verran avittaa asiassa eteenpäin. 

Alkuvuoden matkakalenterin vapaat yöt täyttyivät nopeasti Tallinnan yöpymisillä, menneenä viikonloppuna päädyimme yhdessä Helsinkiin, ja niin erikoiselta kun se kuullostaakin, museot kiinnostivat alennusmyyntejä enemmän, asia mitä osaan naisessa arvostaa.

Ensimmäisten iltojan ja öiden räiskyvä seksi-iloittelu tuntui kuitenkin osittain korvautuneen hiljaisemmalla läheisyydellä, asia johon en heti osannut reagoida. Heti ensitapaamistamme seuraavana yönä kerkesin muiden latteuksien ohessa luvata että en tule rakastumaan ja sekoittamaan pakkaa johon kotioloissa kuuluu varmasti yksi jos toinenkin ihailija. Ymmärsin olevani onnellinen niistä lyhyistä hetkistä jotka minulle, syistä joita en edes yrittänytkään ymmärtää, suotiin, olemaan murehtimatta sitä mistä jään paitsi ollessani kaukana poissa. 

Sain nyt kuitenkin kuulla että "pidän sinusta enemmän" ja että "seksi muuttuu tylsäksi jos ei ole mitään muuuta". Voihan olla, että alussa eläessäni omissa fantasioissani, sekoittui hänelläkin todellisuus omiin poikaystävän löytämisunelmiin. Sellaisen cocktailin olisin helposti voinut tulkita väärin harvinaisen voimakkaaksi iloluonteisuudeksi ja nautintohakuisuudeksi. Kerroin omista petetyksi ja/tai jätetyksi tulemisen peloistani, omistushaluisuudestani ja mustasukkaisuudestani, kykenemättämyydestäni ihastua palavasti tuntematta voimakasta ahdistusta erillään ollessani, haluttomuudestani rakastua, jonka mieluiten muotoilen pyrkimyksenäni olla monimutkaistamatta naisten elämää liiallisella huomiohakuisuudella, vaikka oikeasti kyseessä olisikin vain oma voimakas pyrkimykseni välttää satuttamasta omaa pientä sydäntäni. Myönsin siinä sivussa olevani vilpittömästi ihastunut vierelläni olevaan ihmiseen ja olevani erinomaisen onnellinen mahdollisuudestamme olla yhdessä. 

En tiedä miten ja mihin tuo sunnuntaiaamun herkkä hetki vaikutti, mutta seksi täydellistyi taas alkuperäiselle tasolleen, sunnuntain ollessa yksi parhaita yksittäisiä "seurustelupäiviä" pitkään aikaan, maanantai-aamun loppukirin täydentäessä torstaina alkaneen pitkän yhteisen viikonloppumme kirpäen makeaksi, helläksi ja pehmeäksi ajanjaksoksi elämässäni, joksikin jota kelpaa muistella vielä pitkään.