Virolainen teiniunelma

Vaihteeksi vanhojen jorinoiden tai tulevaisuuden haaveiden sijasta jotakin tuoretta. Kuten aiemmin hieman jo vihjasinkin, tapasin vuoden alkupäivinä aivan loistavan 19-vuotiaan neitosen (104.), jota en malta olla pitämättä unelmieni tosielämäversiona.

Aloittakaamme luonteesta: kiltti, avoin, luotettava, ystävällinen ja puhelias - kaikki mitä ihanimpia ominaisuuksia. Tulemiset ja menemiset tapahtuvat oikealla ajallaan, negatiivisia yllätyksiä ei järjestetä ja tekstiviestejä ei säästellä silloin kun välimatkaa on enemmän. Unohtaa ei naisten tapauksessa sovi koskaan ulkonäköäkään, joka jättää tässä tapauksessa hyvin vähän toivomisen varaa: 178 senttiä pituutta ja painoa 59 kiloa, ylimääräistä rasvakerrosta ei ole liiemmin kerääntynyt, pehmeää kudosta on kuitenkin riittänyt C-kupin verran rintoihin, jotka muodoltaankin hipovat täydellisyyttä. Sopivan leveät lantiot jättävät kapeiden reisien väliin mitä parhaimman asennusraon, josta on suorastaan häkellyttävän vaikeaa pysyä erossa.

Ja jos johonkin naiseen sopii hyvin aiemmista kommenteista tuttu termi "seksuaalinen suorituskyky" niin nyt sitä kehtaa käyttää mitä hienoimpien saatesanojen kanssa. Kaksi ensimmäistä yötämme olivat suoraan märimmistä päiväunistani, himokkaiden kielten kiimaista tanssia, nautinnon nesteiden vapaata virtaa, hellyyden ja läheisyyden kyllästämä hetkemme maailmanhistoriassa. En tunne tarpeeksi hienoja sanoja laittaakseni tunteitani kirjalliseen muotoon, paras yritykseni olisi vain haalea häivähdys todellisuuteen verrattuna.

Ja mistä tämäkin virolainen löytyi? Netistäpä hyvinkin. Ulkomaalaisten sivujen ja chättien koluaminen on ollut aina antoisaa puuhaa ja naapureiden kielten osaaminen edes yliopiston alkeiskurssien verran avittaa asiassa eteenpäin. 

Alkuvuoden matkakalenterin vapaat yöt täyttyivät nopeasti Tallinnan yöpymisillä, menneenä viikonloppuna päädyimme yhdessä Helsinkiin, ja niin erikoiselta kun se kuullostaakin, museot kiinnostivat alennusmyyntejä enemmän, asia mitä osaan naisessa arvostaa.

Ensimmäisten iltojan ja öiden räiskyvä seksi-iloittelu tuntui kuitenkin osittain korvautuneen hiljaisemmalla läheisyydellä, asia johon en heti osannut reagoida. Heti ensitapaamistamme seuraavana yönä kerkesin muiden latteuksien ohessa luvata että en tule rakastumaan ja sekoittamaan pakkaa johon kotioloissa kuuluu varmasti yksi jos toinenkin ihailija. Ymmärsin olevani onnellinen niistä lyhyistä hetkistä jotka minulle, syistä joita en edes yrittänytkään ymmärtää, suotiin, olemaan murehtimatta sitä mistä jään paitsi ollessani kaukana poissa. 

Sain nyt kuitenkin kuulla että "pidän sinusta enemmän" ja että "seksi muuttuu tylsäksi jos ei ole mitään muuuta". Voihan olla, että alussa eläessäni omissa fantasioissani, sekoittui hänelläkin todellisuus omiin poikaystävän löytämisunelmiin. Sellaisen cocktailin olisin helposti voinut tulkita väärin harvinaisen voimakkaaksi iloluonteisuudeksi ja nautintohakuisuudeksi. Kerroin omista petetyksi ja/tai jätetyksi tulemisen peloistani, omistushaluisuudestani ja mustasukkaisuudestani, kykenemättämyydestäni ihastua palavasti tuntematta voimakasta ahdistusta erillään ollessani, haluttomuudestani rakastua, jonka mieluiten muotoilen pyrkimyksenäni olla monimutkaistamatta naisten elämää liiallisella huomiohakuisuudella, vaikka oikeasti kyseessä olisikin vain oma voimakas pyrkimykseni välttää satuttamasta omaa pientä sydäntäni. Myönsin siinä sivussa olevani vilpittömästi ihastunut vierelläni olevaan ihmiseen ja olevani erinomaisen onnellinen mahdollisuudestamme olla yhdessä. 

En tiedä miten ja mihin tuo sunnuntaiaamun herkkä hetki vaikutti, mutta seksi täydellistyi taas alkuperäiselle tasolleen, sunnuntain ollessa yksi parhaita yksittäisiä "seurustelupäiviä" pitkään aikaan, maanantai-aamun loppukirin täydentäessä torstaina alkaneen pitkän yhteisen viikonloppumme kirpäen makeaksi, helläksi ja pehmeäksi ajanjaksoksi elämässäni, joksikin jota kelpaa muistella vielä pitkään.

From Russia with Love?

Kun kerran vuosi aloitettiin Bond-aiheella, jatkan samassa hengessä. Toisena valmistunut From Russia with Love on mielestäni yksi sarjan parhaita, jo pelkästään nimensä puolesta. 

Tutustuin kieliopintojeni yhteydessä pietarilaiseen 187-senttiseen englannin tulkkiin. Kuten aiemminkin olen todennut, kielten opiskelu ja harjoittelu onnistuu parhaiten natiivien naikkosten kanssa. 

Koska en halua erityisemmin leimaantua seikkailijaksi ympäristössä jossa tutuistuimme, koin välttämättömäksi edetä hyvin rauhallisesti. Koinkin suurta helpotusta kun hän onnistui varsin hienovaraisesti kutsumaan itsensä luokseni kylään viikonlopuksi. 

Helsingin sightseeing-viikonloput ovat aina olleet ulkomaalaisten naisten suosiossa, ja kohtuudessa pysymiseksi olen hahmotellut itselleni omat pelisäännöt, jotka nyt ajattelin pukea ensimmäistä kertaa kirjalliseen muotoon. 

Tarkastelen nyt vain tapauksia joissa kylään tulija on ns. uusi tuttavuus, jonka kanssa minkäänlaista intiimiä yhteyttä ei ole ollut. Oletamme myös, että intiimin yhteyden luonti ei ole myöskään matkan pääasiallinen tavoite, vaan kyse on pikemminkin uuden ystävän tarjoamasta vastikkeettomasta tutustumiskäynnistä. Onhan selvää, että tutustuminen ei rajoitu pelkästään kaupunkiin, vaan myös ihmiset tutustuvat toisiinsa. 

On kuitenkin selvää, että ilmaista hotellimajoitusta en tarjoa kaikille halukkaille, vaan pikemminkin kyse on askeleesta kehittää ystävyyssuhdetta josta voi kehittyä useammallakin tasolla tyydyttävä kuvio. Jonkintasoinen molemminpuolinen kiinnostus on oltava olemassa, muuten touhun mielekkyys on kyseenalaista.

Tästä tuleekin siis ensimmäinen sääntöni: yöpyöminen fyysisesti suoritetaan parisängyssäni, ei siis sohvalla tai vierashuoneen sängyllä. Vierashuone on sukulaisille ja miespuolisille kavereille. Jos toinen ihminen on niin vastenmielinen, että samassa sängyssä nukkuminen tuntuu hankalalta, en näe mitään järkeä järjestää mitään mukavaa ohjelmaakaan, jonka pitäisi olla potentiaalinen alku jollekin suuremmalle, ei lyhyen tuttavuuden päätepiste. 

Rahaa voi käyttää lähes rajattomasti naisten kanssa, jälkivitutuksen välttämiseksi jotkin rajat on asetettava - siitä toinen sääntöni: en maksa matkoja enkä osta tuliaisia kotiväelle. 

Loput pykälät ovatkin pikemminkin lupauksia: syötän ja juotan, käytän kaupungilla mielenkiintoa herättäväksi uskomissani paikoissa, en hipelöi enkä hiplaa.

Uskoakseni tämä kaikki on hyvin helposti hyväksyttävissä, ongelmia tuleekin lähinnä jatkossa. Koen itse, että koska naisia maailmassa on paljon, kutsun mielummin luokseni tällä tavalla neljä eri naista neljänä viikonloppuna kuin yhden naisen neljästi. Suhteen jatkuessa sen on myös syvennyttävä, ja tässä syventymisellä tarkoitan tietysti intiimin puoleen mukaantuloa. 

Ja juuri tämän ongelman parissa olen nyt alussa mainitun naisen kanssa. Kaikesta päätellen ensimmäinen visiitti meni oikein hyvin, sillä hinku on kova jatkolle. Oltuani ensimmäisellä kerralla itse kilttiys ja hyväntahtoisuus, en tietenkään nyt voi kertoa että persuusta on saatava vieraanvaraisuuden ylläpitämiseksi, vaikka se totta olisikin. En voi kohtuudella olettaa, että hän haluaa seuraavalla kerralla laajentaa kontaktipintaa, eikä asiaa voi järkevällä tavalla kysyäkkään - kysehän on asiasta joka pitäisi oivaltaa muutoin. Toisaalta, voidaan myös ajatella että päätöstä asian suhteen ei ole vielä tehtykään, se mitä juuri sinä iltana halutaan riippuu kovasti saman illan tapahtumista ja tuntemuksista. 

Oltuani aiemminkin kyseisen ongelman edessä, olen jopa harkinnut että kertoisin "pelisäännöistäni" ennakolta. Epäilen kuitenkin että naisten ajatusmaailmaan moinen käsinkosketeltava säännönmukaisuus ja rehellisyys ei sopisi toivomallani tavalla.

Onhan ilmeistä, että nainen joka tulee uudestaan luokseni, on kiinnostunut "jostain". Voi olla että monen naisen mielestä on liian aikaista antautua sänkyleikkeihin toisella pidemmällä tapaamisella, mutta kuten todettua, naisia on maailmassa paljon, ehkä ei ole epäreilua keskittyä niihin hieman nopeammin sopeutuviin. 

Joutunen vielä tämän kerran ottamaan pienen riskin ja luottamaan siihen, että oikeat asiat tapahtuvat, että rakkautta tulisi edes pieni annos naisen mukana.

Mies 2.0

Näin vuoden alussa on ehkä hyvä kerrata omia tavoitteitaan ja haaveitaan, ei pelkästään alkaneelle vuodelle, mutta myös pidemmällekin aikavälille.

Täytyy heti alkuun tunnustaa, että Casino Royalen ilmestymisen aikoihin Craig esittämä hahmo teki syvän vaikuksen, ei pelkästään uuden sukupolven edustajana fyysisessä mielessä, mutta kauniiden naisten, rahan ja kalliiden autojen keskellä myös tavallisena tuntevana ihmisenä, miehenä johon on paljon helpompi omissa unelmissaan samaistua edellisiin Bondeihin verrattuna.

Hän on melko tarkkaan 10 vuotta minua vanhempi, joten koin että kaiken tuon tavoittelemiseksi on minullekin annettu se samainen vuosikymmen. En toki haaveillut salaisen agentin töistä, tappeluista ja miltei tapetuksi tulemisesta, mutta yhtä hyvästä fyysisestä ulkomuodosta, kansainvälisestä temmellyskentästä, kauniista naisista ja ehkä hieman myös autoista. 

Nyt pari vuotta myöhemmin, vaikka tavoitteet ovat osittain lähestyneet, olenhan nyt sinkkupoika ja laajentanut myös selvästi toiminta-aluettani, olen myös tajunnut alkuperäisen kymmenen vuoden unelmien toteutusaikavälin supistuneen molemmista päistä. En enää nauti ajatuksesta että olen lähes tuuliajolla lähes nelikymppisenä. Vakiintunut perhe-elämä ja OMA kaunis nainen tuntuu huomattavasti houkuttelevammalta tavoitteelta.

Aikaa kuitenkin on ja seikkailunhimokaan ei tunnu kadonneen minnekkään, joten ehkä kykenen toteuttamaan molemmat haaveeni. Jos blogin nimi kytketään tähän soppaan, niin toisen satkun läpikoluamiseen olisi aikaa noin viisi vuotta. Parikymmentä naista vuodessa. Ei kuulosta erityisen mahdottomalta.  

Pientä alkuakin olen saanut aikaiseksi, vaikka syksyllä olikin melko hiljaista. Vuoden vaihteen tuntumassa vauhti taas parani, todennäköisesti lomien takia. Yksi täysin tyydyttävä tapaus oli ja meni, ehkä oikeampi olisi sanoa että yksi korvaantui toisella, hyvä aivan erinomaisella. Uskon että tulen kirjoittamaan molemmista pidemmin, viimeksi mainitusta todennäköisesti useampaankin otteeseen. Ja olihan tuota hieman muutakin, kenties mainitsemisen arvoista säätöä.

Lupaan näin puolijulkisesti löytää punnerrusten, vatsalihasliikkeiden, pitkien lenkkien ja naisten kanssa seurustelun lisäksi entistä enemmän aikaa myös blogin kirjoittelulle. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!