Viikonvaihteen Iltalehdessä Anu Saagim esitteli ajatuksiaan varsin reteesti. En noin muuten juurikaan välitä Saagimin sanomisista tai tekemisistä, mutta asiallista aihetta hän vähintäänkin sipaisi. Kassajonossa varsin usein näkee normaalipainoisten ostavan terveellisempää ruokaa kuin lihavampien. Valintahan on jokaisen oma, ja juuri kaupan hyllyiltä tavaraa poimiessa harvinaisen konkreettinen.
En toki koe vihaa muitten ostoksia katsellessa, pikemminkin häpeän omaa sipsipussiani jos takanani on normimittainen neitonen. Tämän voi tietysti nähdä puhtaasti positiivisena asiana, tulee pakollakin sosiaalista painetta terveellisempään muonanostoon.
Useammin ruokakaupassa tulee kuitenkin vilkuiltua opiskelijoiden ostoskoreja. Halvinta mahdollista ranskanleipää, pieniä tarjousjogurtteja, pari omenaa. On tullut ajateltua, että voisikohan ihan hyvää hyvyyttään ostaa jollekulle paria pykälää laadukkaampaa leipää.
Eräs suomalainen poliitikkohan taisi kertoa löytäneensä sittemmin kirjailijaksi ryhtyneen naisystävänsä Ikeasta. Kuinkakohan moni on bongannut seuralaisen ruokakaupasta? Luulisi että yksin ostoksilla olevat pienen budjetin nuoret naiset voisivat olisivat otollista kohderyhmää illalliskutsuille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti