keskiviikko 2. heinäkuuta 2008

Miksi pitää saada uutta?

Naisen houkutteleminen panohommiin on tunnetusti vaivalloista. Pitää pystyä vakuuttamaan nainen omasta kelpoisuudestaan. Kun pääsylippu rakkauden tunneliin lopulta on saatu, ovat seuraavat visiitit yleensä vaivattomampia. Joskus naiset suorastaan itse ehdottavat lisäkäyttöä.

Järkevä mies tietysti pitäytyisi yhdessä sänkypartnerissa. Sanotaanhan että seksikin on parempaa tutun partnerin kanssa jonka halut ja kyvyt tiedetään. Miksi sitten hyvätkin valloitukset hylätään ja lähdetään etsimään uusia? Ainut mahdollinen selitys lienee se, että alunperinkään tärkein asia ei ollut seksi itsessään.

Eläimillä on tarve jatkaa sukuaan. Pyrkimys varmistamaan omien jälkeläisten kilpailukyky, oman geneettisen koodin leviämien tulevissa sukupolvissa. Naarailla yhden latingin hautominen kestää huomattavan pitkään. Ihmisnaarailla käytännössä sykli on yksi vuosi per jälkeläinen. On ilmeistä että jälkeläisen isän valinta on tehtävä huolellisesti, mahdollisuuksia jälkeläisen saamiseen on rajoitetusti.

Urokset sen sijaan voivat levittää sukusolujaan vaikka päivittäin. Useaampaankin naaraaseen. Urokset eivät voi käyttää paljoo aikaa naaraan valintaan, sekin aika on kannattaa käyttää itse työhön, eli paritteluun mahdollisimman useamman naaraan kanssa.

Voiko nykyihmistäkin ohjata - edes hieman - näin lapsellisen looginen luonnonjärjestys? Ehkä.

Vai ovatko nykymiesten keräilyinnostuksen syyt kulttuurissamme. Kautta aikain on ihasteltu menestyviä miehiä ja yhtenä menestyksen mittarina on aikojen alusta ollut naisten suosio, eli saadun pimperon määrä. Mitä nuorempaa, kauniimpaa ja pienempää - sitä parempi. Teppokin on kova jätkä kun patukoi 100 naista vuodessa.

Harvat pitävät kuitenkaan julkisesti suurta numeroa kaadoistaan. Kaveripiireissä toki puhutaan ja kehuskellaan, mutta tuskin saunailtojen hörötykset saavat miehiä käyttämään merkittävän osan ajastaan ja resursseistaan naisten jahtaamiseen - vain ollakseen suosittu kavereittensa keskuudessa.

Itse uskon että syy on paljon raadollisempi. Pimperon saannin näennäinen vaikeus johtaa kilpailuviettiin. Ei kavereita tai suurta maailmaa vastaan. Mies haluaa tietää pystyykö hänkin saamaan sitä ihailtua, tarkoin säännösteltyä, salamyhkäistä herkkua - olenko tarpeeksi kova jätkä saadakseni tätä prinsessaa? Jokainen kaato tuo lisää omatuntopisteitä. Vaikka seksikokemus itsessään olisi ollut kuinka hyvä tahansa - tieto siitä että kykenin taas houkuttelemaan yhden uuden neidon tyydyttämään tarpeitani ylittää sen moninkertaisesti. Ero on niin huima että muuten tehokkuutta toiminnassaan arvostava mies jättää vanhat saaliit pitämään tekstiviestimonologia ja käyttää kaiken energiansa uusien uhrien jahtaamiseen. Sairasta.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

piräs ny ittes miehenä! soot nimenomaan lukenu liikaa teppua ja ruvennu siellä hiljaasina tunteina itteki uskomaan, notta siinä se maailma on. moomma ihimisiä, emmä eläämiä. niinku teppo itte sanoo: häviäjät yrittää parhaansa, voittajat yliittävät ittensä! pillua saa kuka vaan (ja munaa varsinki), mutta kuka tohtii sanua EI!