Seksiutopia

Kaikki Thomas Morensa lukeneet muistavat kuinka radikaalista yhteiskuntamallista oli kyse. Yksityisomistusta ei ollut, kaikki pukeutuivat samoihin vaatteisiin, jokaisella perheellä oli kaksi orjaa ja työpäivä oli kuusituntinen. Naispappeuden olemme saaneet, mutta muuten muut hahmotellut ideaalit ovat jääneet kansien väliin. Erityisen onnellinen olen siitä, että esiaviollinen ja avioliiton ulkopuolinen seksi ei ole ankarasti kielletty. Muutenhan tässä oltaisiin vielä neitsytpoikia.

Vaikka varmastikin Utopian saaren elämä tuntui vielä järkyttävämmältä 1500-luvulla, epäilen aikaajoin että juuri seksikäsityksellään More pyyteli hieman anteeksi aikalaisiltaan. Eihän ihmistä voi vapauttaa aivan kaikesta.

Olen itse pohdiskellut miten yksi ihmiskunnan ikuisista vitsauksista, seksin epätasainen jakautuminen, voitasiin ratkaista. Ehdottihan Marx Utopian jalanjäljissä tuotantovälineiden uusiojakoa työläisille. Marx koki, että työn tekeminen palkitsevuuden sijasta köyhdytti ja alensi työläisiä rikastuttaen yksiomaan kapitalisteja. Monet miehet kokevat, että naiset hyötyvät kohtuttomasti seksin säännöstelyvoimastaan ja avioliittokin on vain ikuinen tulonsiirto mieheltä naisille.

Jos joku haluaa väitellä alkuasetelmasta, voi alkajaisiksi miettiä kolmea perusteluksikin kelpaavaa vihjettä: ketkä suorittavat pääsääntöisesti pokaamistyötä seksiä saadakseen, ketkä maksavat seksistä huorataloissa ja ketkä pääsääntöisesti suorittavat rahallisia maksueriä avioliiton päätyttyä.

Seksin pitäisi olla yhtä kiinnostavaa ja nautittavaa niin naisille kuin miehillekin. Reaalielämässä jostain syystä naiset kuitenkin toivovat seksiä harvemmin ja vähempien partnereiden kanssa kuin miehet. Juuri tähän ydinongelmaan meidän pitäisi löytää ratkaisu.

Kuinka paljon on sitten tarpeeksi? Kuinka paljon mies tarvitsee seksiä? Jos tarkastellaan partenereiden lukumäärää, yksi uusi partneri kuukaudessa voisi olla yksi keskiarvo. Jokaiselle miehelle pitäisi näinollen antaa 12 pano-oikeutta vuosittain.

Jos miehille annetaan pano-oikeudet, on ilmeistä että naisille pitää antaa panovelvollisuus. Jokaisen naisen on annettava vuosittain 12 miehelle. Yksinkertaistettu mallimme olettaa että naisia ja miehiä on yhtä paljon ja aktiivinen panoikä on molemmilla yhtä pitkä.

Vapaassa maailmassa tietysti parinmuodostus olisi vapaata. Pano-oikeuksien käytöstä sovittaisiin kahdenkesken. Pano-oikeuksia voisi myös luovuttaa. Avioituneet naiset voisivat ulkoistaa panovelvoitteensa halukkaille naisille sopivaa korvausta vastaan ja he todennäköisesti myös edellyttäisivät miehiään myymään omat oikeutensa vapaille veljilleen. Uskollisessa parisuhteessa pano-oikeusjärjestelmä ei siis aiheuttaisi velvoitteita eikä kustannuksia.

Tai ehkä ehkäpä pitäisi ajatella krediittisysteemiä, jossa jokainen pano maksaisi/antaisi yhden krediitin. Ensimmäinen kerta uuden partnerin kanssa olisi kalliimpi ja neitsyyteen hurahtaisi vielä enemmän. Naiset voisivat hyödyntää keräämiään pisteitä verovähennyksinä, täten valtio tekisi tulonsiirtoa sinne minne se todella kuuluu, anteliaille hyväntekijöille.